Kaiken tän ukrainan touhun keskellä jää syyriassa riehuva sisällissota niiden uutisten varjoon. Edelleen siellä kuolee päivittäin iihmisiä. Diktaattori ei suostu luopumaan vallasta ja on valmis sotkeen kätensä oman kansansa verellä pitääkseen etuoikeutetun asemansa. Repimään perheitä hajalle, aiheuttaan suurta surua kaikille. Se ei tajua et se on sellanen noidankehä jonka vauhti vaan kiihtyy miä kkauemmin sitä kierretään; kansa on tyytymätön ja se alkas vaatia muutoksia mut johtaja tukahduttaa ne verisesti. Hiljennettyyn kansaan jää kytemään entistä suurempi katkeruus koska moni on menettäny jonku siinä rytäkässä eivätkä asiat ees muutu. Turhautunut kansa lähtee uudestaan hakemaan oikeuksiaan ja taas geidät voitetaan vaikka nousu alkaa lähennellä jo kapinaa. Taaskin ihmisiä kuolee eikä muutoksia tapahdu. Kaikki näkee mihin tää johtaa. Lopulta joko hallitsija on tuhonnut kansansa tai menettänyt päänsä. Miksei kaikkialla voi vaan mennä niinku egyptin eka vallankumous, mennään kaduille ja kohta onki diktaattori häipsässy ? Kuinka joku on oikeesti valmis tuhoomaan kansansa vaikka on ite sen johtaja ? Nii i sen ku tietäis