Se on nyt sitten vuosi 2014. Aika uskomattomalta tuntuu! Vastahan me vaihdettiin vuoteen 2013... Noo niin se vaan menee, kello tikittää eikä ohi lipuvia sekunteja saa enää koskaan takasin. Muttamutta mitä sitä haluaakaan tulevalta vuodelta? Ainakin toivoa. Toivoa niin pienelle ihmiselle kuin suurelle maailmallekkin. Toivoa paremmasta huomisesta, toivoa selviytymisestä?

Tästä johtuikin mieleeni nämä Venäjän viimeaikaiset terrori-iskut. Eilen illala mietiskelin tätä asiaa. Minulle henkilökohtasesti tuntuu uskomattomalta että joku tälläisiä asioita pystyy tekeen. Eikö ihmishenki merkitse kenellekkään enää mitään? Vaikken minäkään Venäjän valtion kaikkia tekoja ja etiikkaa pysty nielemään, ei se silti tavallisten ihmisten vika ole! He ovat aivan niinkuin sinä ja minäkin. Rakastavia puolisoita, äitejä, isiä, lapsia. Viattomia sivullisia, jotka eivät tälläistä kohtaloa ansaitse! Mikä idea on tässä sanomassa, että toisenlaisia saa tappaa? Eikö historia ole jo opettanut, mitä siitä seuraa? Kyllä, me olemme kaikki tehneet pahaa, niin me länsimaat kuin itämaatkin, joiden ääriryhmät nyt kostoa vannovat. Mutta milloin ihmiskunta oppii, että kosto on kaksiteräinen miekka, joka vahingoittaa sekä kohdetta,  ettäsen kantajaa? Tästä kaikesta ei seuraa muuta kuin koston kierre, joka vaatii tuhansia ja taas tuhansia ihmishenkiä. Jumalan suurin lahja on anteeksianto. 

Tosin ymmärrän PERIAATTEESSA USA.ta vihaavien kannan, sillä jenkit kyllä tunkevat mukaan sotiin, jotka eivät heille kuulu. Mutta ei väkivalta ole ratkaisu mihinkään. Olisi ihanaa, mikäli ihmiset sen oppisivat. Se tosin taitaa olla haaveuni. Aina löytyy niitä jotka haluavat itselleen enemmän, toisten kustannuksella ja vaikka pyhän sodan varjolla. Valta sokaisee kenet tahansa. Se on kuin huume. Kun sitä kerran saa niin tahtoo aina lisää.